Kaveri totesi mulle tässä yksi päivä, että on se mahtava nähdä että vaikka mulle tapahtuisi mitä niin aina meen hymyillen eteenpäin vaikka olisikin paha olo. Toi tuntui jotenkin niin sydäntä lämmittävältä, että voiko oikeasti olla näin ? Itestä tämä ei aina tunnu siltä.
Tää mysteeri mies, josta aikasemmin oon täällä puhunut lähti viikko sitten toisen matkaan. Tää koko homma tuli mulle aivan puskan takaa, en mä osannut varautuakkaan tälläseen. Kyyneleitä on vuodatettu varmaan vuoden juomavesien verran, mutta kyllä mulla on jo parempi olo. Blogi on pitänyt mulla paljon aihetta tehdä ilosia asioita ja saada ajatuksia muualle, välissä oli joulu perheen kanssa ja arki alkaa pikkuhiljaa töiden merkeissä. Kyllä mä edelleen mietin, että mikä ajoi tän asian tähän mutta en syyllistä itseäni, en anna itseni mennä niin alas !
Viikko on lyhyt aika siihen, että yhtäkkiä se toinen ei enää olekkaan mukana elämässä. Enää ei laitella viestejä tai nähdä. Ei olla enää missään tekemisissä. Pitikö tähän taas tottua, oleen ihan kokonaan yksin ? Ne kuukaudet olivat oikeasti yksiä parhaimpia, olin onnellinen.
Mä olen silti onnellinen, hymyilen. Se sattuu hetken ja kohta se menee kokonaan ohi. Ekat viikot on raskaita, kerettiin me kuitenkin jakaa omaa elämää toinen toisillemme. Jos itkettää niin itken, jos naurattaa niin nauran.
Äiti antoi ihanat lohduttavat sanat. Mulla on ystäviä, jotka kuuntelee ja antaa tukea. Mulla on oikeesti kaikki tosi hyvin ♥
Nyt mä lähden keskustaan moikkaamaan tuttuja, nauttimaan sunnuntaista. Ihanaa vuoden viimeistä sunnuntaita kaikille :)
Voi eii, tollaset puskan takaa tulevat ei niin kivat yllätykset on tosi ikäviä :( Tsemppiä ja hymyä sinne rutkasti, kyllä se kaikki taas siitä iloks muuttuu <3 Itku puhdistaa ja hymy parantaa :) Ystävät ei onneks jätä missään tilanteessa yksin ja ne on vierellä just tollasissa tilanteissa! :)
VastaaPoistaTuli todellakin liian yllätyksenä, ei tälläseen osaa varautua. Kiitos kovasti Katri ♥ ystävät ovat todellakin juurikin näissä tilanteissa ihan korvaamattomia, ovat ne onneksi muutenkin mutta näin sen huomaa kaikista parhaiten, että kuka on aidosti läsnä :)
PoistaVoi ei, ihan kamalaa tommonen :(! Ihana nähdä kuitenkin miten hyvin suhtaudut asiaan ja jaksat olla noin positiivinen vaikka onkin varmasti paha paikka. Tsemppiä <3!!!
VastaaPoistaHmh niimpä. Kiitos kovasti sulle tästä kommentista, sait hymyn mun huulille ♥
PoistaHmmh.... Voi sua ihana Emilia... Tuo on kyllä tosi ikävää tuommonen<3 Tsemppiä sinne, kyllä kaikki vielä paremmaks kääntyy, usko pois! ♥
VastaaPoistaVoi että kiitos kovasti ♥ kyllä tää helpottaa ja aika parantaa haavat, joten kyllä tää parempaan suuntaan menee joka päivä !
PoistaVoi Emppunen!<3 Se mies ei todellakaan ollu lähellekkään sun arvonen ja täällä on joku oikee sua varten:)<3 Me sun ystävät ollaan sua täällä aina kuuntelemassa, mitä ikinä tuleekaa ;-*
VastaaPoistaVoi muru, kiitos ihanista sanoista ♥ mä uskon, että on vielä se joku joka odottaa ja tulee vielä vastaan !
Poista