Se on vihdoin kesä, ainakin hetken. Voi miten oli outoa näin kesäkuun viimeisinä päivinä lähteä aamulla töihin mekossa ja miettiä matkalla, että onkohan liian aikaista ja tuleekohan sittenkin kylmä ? :D ehkä ei kun pelkästään sisällä koneen äärellä istuessakin on hiki. Tuossa yksi päivä mä lueskelin vähän mun blogi postauksia takaperin aika pitkältäkin ajalta ja jäin hieman miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan tullut kirjoiteltua.
Okei, kun vertaa blogin alkuaikoihin niin onhan blogi muuttunut vähän aikuisempaan suuntaan, niin kuvat kuin jututkin. Lähinnä nyt jäinkin miettimään sitä, että oonko oikeasti näin negatiivinen vai kirjoitanko mun ajatukset vain liian negatiivisesti ? Takerrunko liikaa niihin negatiivisiin asioihin ? Onko niistä helpompi kirjoittaa ?
Melkein kaikkiin vastaan ainakin tässä kohtaa postausta että kyllä.
Kun mä kerroin pitäväni vähän taukoa blogista, sain postaukseen anonyymiltä kommentin siitä kuinka blogin lopettaminen ei lukijoista tuntuisi yhtään miltään, olen negatiivinen ja en ole koskaan kirjoittanut mistään sellaisesta aiheesta mikä olisi yhtään mielenkiintoinen. Tän kommentin tarkoitus oli varmasti pahoittaa mun mieltä ja saada lopettamaan blogi, mutta tää oli kyllä kaikkea muuta kuin itkun aiheisia sanoja. Voin jopa kiittää tätä anonyymiä.
Siitä negatiivisestä on ollut helpompi kirjoittaa, koska se on ollut suurimmaksi osaksi se päällimmäinen asia jo pidempää. Blogi on ollut sellanen tietynlainen 'päiväkirja', johon voi purkaa ajatuksia ja saada niitä kannustavia sanoja, joista on saanut hurjasti lisää virtaa. Mutta miksi mä kirjoitan negatiivisuudesta, kun oikeasti oon tosi positiivinen ja iloinen tän kaiken keskellä ? Tätä mä mietin myös itse.
Kun mä olen kirjoittanut että on kova työputki päällä, stressi ja ahdistus niin tää kaikki on sitä, että haluaa purkaa sitä pahaa oloa ja kiirettä mutta mä tajusin mikä taisi olla se todellinen syy; oon tietyllä tapaa ollut kateellinen. Toiset matkustelee, on mökkiviikonloppuja, festareita kaverien kanssa, auringonottoa, terassilla istuskelua ja vaikka mitä. Mulla ei ole tätä ja se on tainnut mennä pikkusen liikaa päähän. Oon alkanut liikaa aatteleen näitä ja vertaamaan omaa elämääni tähän, ei näin.
Hei apua, oikeesti ! Kyllähän ketä tahansa ottaa päähän se, että kaverit jakaa netin täyteen ihania matkakuvia ympäri maailmaa hehkuttaen ruskettunutta ihoa ja hyviä drinksuja ja kesälomia vietellään viikosta toiseen kun itsellä tuntuu, että aika ei riitä edes pyykinpesuun työpäivien jälkeen, mutta mitä sitten ?
♥ Mä saan nauttia perheen seurasta, nähdä ystäviä vapaa-aikana, nauttia auringosta, tehdä kahta ihanaa työtä, sisustaa kotia ja ostaa kukkia vasta siivottuun kotiin. Käydä muutamilla keikoilla, istua terassilla, tuntea viileän ilman tulevan iltaisin ikkunanraosta sisään ja mikä parasta; kuulla veljiltä sanat 'oot ihana ja paras sisko'. Syödä raikkaita salaatteja, käydä lenkkeilemässä, nähdä ympärillä iloisia ihmisiä ja palvella päivät ihania asiakkaita ♥
Elämä on rankkaa, kamalaa, ahdistavaa ja stressaavaa. Elämä on myös ihanaa, iloista, naurun täyteistä, leppoisaa ja raukkautta täynnä kuten ylläolevasta kuvasta saattaa päätellä ;) kyllähän tää on aina ollut ihan pirun ihanaa, niitä pieniä asioita ei vain aina muista ja siksi niitä raskaita aikoja tulee liian useasti. Otin taukoa kirjoittamisesta juurikin siksi, että sain nauttia kunnolla näistä onnellisista ja iloisista asioista :)
Tänä kesänä on tulossa terassilla istuskelua, kaverien näkemistä, työntekoa, muutaman artistin keikat, hieman suomen sisällä matkustelua, vielä monta mansikkalaatikkoa ja aurinkoa ! Näistä nautitaan.
