PIENTÄ TULEVAISUUTTA

Viime sunnuntaina vietettiin ihanaa naistenpäivää. Me suunnattiin ihanan Emilian kanssa Helsinkiin tuota päivää viettämään ja voin sanoa, että yksi ihanista päivistä mitä oon viettänyt ♥ kiitos seurasta muru vielä kerran :) Kirjottelen kuvien kera tuosta päivästä vähän myöhemmin kunhan saan valokuvat käsiini. Oon nyt pysytelly blogista pois ihan suosiolla jokusen päivän, koska arvatakkin saattaa niin töihin paluu toi takaisin stressin ja kiireen, josta alan taas pikku hiljaa toipua. Oon nähnyt kavereita ja saanut ajatuksia sitä kautta muualle, parasta rentoutumista arjen keskellä. Nyt on myös lopulliset päätökset kaikkien asioiden suhteen tehty, joten uskallan paljastaa ne täälläkin.

Mä puhuin pitkään, että tän vuoden suurin haave on päästä opiskelemaan. Oon miettinyt aloja, mitkä mua kiinnostaa ja oikeasti saanut miettiä pääni puhki mikä se the tulevaisuuden ammatti olisi. Punnitsen edelleen kahden vaiheilla; haluanko hätäkeskuspäivystäjäksi vai kenties opettajaksi. Siinä ne nyt sit paljastettiin, mun suosikki alat mihin haluan tulevaisuudessa. Kaksi täysin erilaista aivan poiketen toisistaan, mutta molemmat kiinnostaa mua todella kovasti.

Tänä vuonna ei voi enää hakea hätäkeskuspäivystäjäksi, sillä hakuaika päättyi tammikuussa. Olin tietoinen tuosta ajasta, mutta jätin kuitenkin vielä hakematta. Opettajan koulutukseen alkaa haku ensi viikosta eteenpäin, mutta pitkän pohdinnan jälkeen oon tullut siihen tulokseen, että en hae vielä sitäkään !

Haluan todella kovasti opiskelemaan, mutta erinäiset syyt joita en voi tänne kirjoittaa on pakottanut mut tekemään nyt sellaisia ratkaisuja, mitkä ei todellakaan naurata nyt mutta toivottavasti sitten ensi vuonna. Oon nuori vielä ja mahdollisuudet hakea opiskelemaan on vielä monia vuosia, mutta tiedätte varmasti kun hinku päästä takaisin opiskelujen pariin on niin suuri, että mistään muusta ei varmaan enää puhukkaan niin tämä päätös tuntuu todella haikeelta !

Työnteko ei ole vielä mua varten, mutta vielä täytyy vuosi sitä kuitenkin tehdä. Mä luulen, että vaikka tää päätös opintojen lykkäämisestä tuntuu nyt pahalta niin mä jotenkin tiedän, että tästä työvuodesta on silti tulossa ihan kiva. Mä yritän ton keväisen auringon myötä pysyä positiivisena, kaikella on tarkoituksensa :)

Saan salille kortin ensi viikolla, ulkona paistaa ihana aurinko, pääsen tapaan mun ystäviä ja viettään aikaa perheen kanssa. Unirytmi on saatu kuntoon ja aamuisin jää kivasti aikaa rauhassa heräillä ja laittautua, ei minkäänlaista kiirettä. Kyllähän tää elämä onkin ihan kivaa, vaikka toisina päivinä ei siltä tunnukkaan ;) ehkä se on tää kevät mikä tuo tätä energiaa. Loistavaa viikonloppua teille ♥