VIIMEINEN SANA BLOGISTA

Kivaa maanantaita teille ♥ täällä vietellään vapaapäivää kotona ja katsellaan nauhoituksesta peräti kolmelta viikolta katsomatta jääneet salkkarit, paratiisihotelli, vain elämää ja hottikset :D loukkasin viikonloppuna oikean jalan pahasti. Ensin epäiltiin että ristiside olisi mennyt poikki, mutta selvittiin säikähdyksellä. Nyt pidetään jalka levossa, kylmää ja odotellaan että turvotus ja pahimmat revähdykset alkavat parantua. Mun piti viettää vapaapäivä lenkkeilyn merkeissä sekä käydä moikkaamassa kummityttöä, mutta täältä kodin sisältä ei nyt kovin pitkälle lähdetä kävelemään. Onneksi ei toistaiseksi ole pahempaa diagnosoitu, joten voi hetken huokaista.

Mun on pakko linkata tähän väliin eräs postaus Veralta, joka löytyy tämän linkin takaa ja josta haluan lyhyesti vähän kirjoittaa. Vera tiivisti täydellisesti sen, mitä oon oikeastaan koko tämän vuoden miettinyt ja mistä johtuu tämä todella heikko postausten kirjoittaminen. Yksinkertaisesti tiivistettynä bloggaamisesta on tullut liian mietittyä ja tarkkaan harkittua, mä myös kaipaan ihan hirmuisesti sitä aikaa, kun blogiin päivitti muutamat puhelimella illalla räpsityt kuvat ja toivotettiin vain lukijoille hyvät yöt. Ainoa mitä tohon kaikkeen vaihtaisin ois se, että ne kuvat ottaakin ihan kunnon kameralla, mutta miksi ei voisi kirjoitella fiilispostausta vain hetken mielijohteesta juuri hetki sitten otetuilla kuvilla ?

Tää on aika pitkälti se syy, miksi myös minä olen yksi niistä bloggaajista, jolla on motivaatio ollut pidempään kadoksissa. Kaikki postaukset täytyisi kovin tarkkaan harkita, kuvata ja kirjoittaa. Mun elämässä on todella vähän yhteistyöjuttuja, uusia ostoksia, kahvitteluhetkiä tai leffassakäyntiä, joista voisi jokaisesta kirjoittaa kokonaisen postauksen kerran päivässä. Suuresti ihailen niitä, jotka tälläiseen pystyvät ja vielä monen vuoden bloggaamisen jälkeen pystyvät pitämään yllä tätä 'postaus kerran päivässä -tahtia'. Puhuin eräässä postauksessa siitä, kuinka asujen kuvaaminen ei taida olla se mun juttu, enkä pakota itseäni siihen. Miksi pakotan sitten jatkuvasti itseni ottamaan kirjoittamisesta paineita ja tekemään "niin kuin muutkin tekevät" eli pitäisi kirjoittaa aina harkitut ja tarkat postaukset. Mä ite tykkään lukea tavallisia viikon höpöttelypostauksia muilta, ihan sitä tavallista elämää. 

Ei tarvitse aina olla kaikki negatiivinen tai kaikki hyvät hetket kuvattuina, koska jotkut hetket vain täytyy nauttia ilman kameraa. On ihana lukea satunnaisten kuvien muodossa arjen tapahtumia, ei niin kovin tarkasti harkittuina. Yhtä paljon kun tykkään lukea inspiraatiota asujen muodossa toiselta, tykkään lukea viikonlopun kuulumiset toiselta.

Halusin vihdoin kirjoittaa tästä suoraan ja yrittää vihdoin opettaa itseni siihen, että joskus voi vain kirjoittaa heti kun siltä tuntuu. Blogimaailma on muuttunut eikä ihan sitä kaikkea vanhaa kannata edes palauttaa, mutta mä palauttaisin tietyllä tavalla sitä huolettomuutta postauksien kirjoittamisessa, ehkä se inspiraatio syttyisi uudestaan taas kunnolla kun ei olisi rajattuna tiettyyn kuplaan koko ajan.

Tietyllä tavalla edelleen voin sanoa, että kirjoitan edelleen blogia itselleni ja haluan tehdä sitä sillä fiiliksellä miltä itestä tuntuu. Nyt tää saa riittää ja olla viimeinen postaus hetkeen aikaan kun mietin mitä uskallan kirjoittaa ja mitä en. Alan tehdä tätä oikeasti just siltä miltä tuntuu ! Pohtivaa tekstiä näin viikon alkuun, mutta sain ajatukset kunnolla purettua ja paljon vahvemman fiiliksen itselleni :)