FRIDAY THOUGHTS

Pitkästä aikaa. Ootte osa varmasti huomannut, että kun on hetken poissa kirjoittamasta niin aloittaminen on aina hankalaa. En oikein tiedä mistä aloittaa tätä, niin paljon on mielessä. Mulla on jo pitkään ollut todella kömpelö olo, itkeä vai nauraa. Mun terveys on reistaillut tässä muutaman viikon aikana vähän liian tiuhaan; migreeni, maha kivut ja tällä hetkellä hieman tulehtunut silmä. Särkylääkkeitä oon saanut syödä kourallisia, yöt nukun todella huonosti, maha kouristelee ja väsymys painaa päälle. Tiedättekö sen fiiliksen kun ei vaan jaksais tätä kipua enää mutta on vaan pakko, ei kuitenkaan anna periksi.

Ystävänpäivän sain viettää ihan mahtavassa seurassa, pitää hauskaa ja nauttia, laittauduttiin, lähettiin ulos, valvottiin aamun pikkutunneille saakka, näin ihmisiä, sain jutella, olla ilman huolen häivää. Sillon mulla oli pitkästä aikaa sellanen olo, että tässä se on; se mitä mä haluan mun elämältä ! En tarkota, että haluan juoda jatkuvasti vaan sitä, että saan nauttia, elää ja olla. Mun arki on tosi tylsää, ei mulle tapahdu mitään. Mun jokaikinen päivä menee täysin samalla kaavalla, oon tosi paljon yksin, koska ei oo kauheesti aikaa mennä kodin ja työpaikan väliltä mihinkään muualle. Tää tietysti tuo sen, että niistä pienistä hyvistä hetkistä osaa nauttia, mutta kun mä haluisin nauttia niistä hyvistä asioista vähän useammin kuin vaan pari kertaa kuussa.

Mä kuitenkin sisimmissäni tiedän, että tää on joku ohimenevä vaihe, kaikki kääntyy vielä hyväksi. Tää jatkuva sairastelu aiheuttaa väsymystä, väsymys aiheuttaa kaikki negatiiviset ajatukset ja kierre vaan jatkuu ja jatkuu... Haluaisin vaan niin kovasti saada enemmän aikaa, aikaa tehdä myös muutakin kun töitä ja pestä pyykkiä.

Oon mä yrittänyt piristää itteeni jotenkin; ostin uudet kengät ja punasta huulipunaa pitkästä aikaa. Yks mun hyvistä kavereista tulee viikon päästä Tampereelle ja me otetaan koko viikonlopusta ilo irti ♥ Kaiken tän negatiivisuuden keskellä mä luen teidän blogeja ja yritän nähdä sen, että monella muullakin on kiirettä ja stressiä, en ole taaskaan ainoa. Tällästä tää elämä toisinaan on; piikkiaidan läpi tarpomista. Blogissa oon ollut vaisumpi tuon kameran puuttumisen takia, uusi objektiivi on jo tilattu mutta en tosiaankaan tiedä että millon se mahtaa tulla. Voihan sitä näköjään kuitenkin kuvata paljon muutakin kun on puhelin...

Sellasia fiiliksiä tähän perjantaihin. Nyt mä skarppaan myös tän kirjottamisen kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikille :)