Rento sunnuntai vietetty kotona oleillessa eilisten pikkujoulujen jäljiltä. Meillä oli hurjan hauska ja kiva ilta, ensi viikonloppuna olisi taas seuraavat juhlat tiedossa, mutta sitä ennen olisi taas aherrettava viikko töiden parissa. Vielä täytyisi muutama työjuttu hoitaa tälle illalle, mutta tähän väliin halusin tulla kirjottelemaan teille tuoreempaa versiota aiheesta, josta oli vielä muutama vuosi sitten todella arka puhua ääneen nimittäin mun iho.



Vielä kolme vuotta sitten mun iho näytti tältä mitä yllä olevissa kuvissa näkyy. Useesti oon palannut katsomaan näitä kuvia kun on tullut omasta mielestä niitä huonoja iho päiviä ja toisinaan myös palaan muisteleen sitä aikaa, mitä tuon ihon kanssa sai elää.
Tän postauksen julkaistua sain palautetta, että oli rohkeeta tuoda esille tällänen aihe. Sosiaalinen media on täynnä täydellisen sileitä, tasasia ja hyvin hoidettuja ihoja, ei mitään virheitä tai epäkohtia. Huonon ihon kanssa kamppailee niin moni, että en halunnut vaieta siitä enempää vaan painoin julkaisu painiketta ja se todella kannatti.
Kun kuvat 2013 otettiin, en todellakaan uskonut mun ihon tuosta parantuvan kovinkaan paljoa ja kuvittelin eläväni sen kanssa koko ikäni. Kesät oli yksi painajainen kun ei voinut lämpiminä päivinä hautautua paksun neuleen sisään peittääkseen tuon kaiken. Sen kanssa oppi sitten vain elämään ja no, nykyään tuo tilanne on täysin eri.
Pahimmista näppylöistä on jäänyt haaleat arvet, mutta ei häiritsevästi. Iho on parantunut ihan älyttömän hyvin. Osittain murrosiän tuomat omat muutokset pahensi ihoa aikoinaan ja nyt kun ikää on tullut lisää niin on menty vain kohti parempaa. Nykyään ei ole ensimmäisenä mielessä häpeä ihosta kun laitan päälle paidan, joka on avonaisempi selästä. Eikä kasvoille tarvitse paksuimpia kerroksia meikkivoidetta. Enää ongelmana on kutiava iho, jos käytän maitotuotteita. Siitä ongelmasta on myös päässyt eroon kun oon jättänyt maidon vähemmälle.
Iho reagoi kyllä edelleen aina kun hormoonit heittelee ja pahenee hetkellisesti, mutta ei kovin häiritsevästi. On ihanan vapauttavaa kun ei tarvitse enää jatkuvasti miettiä, että mitä pukea päälle että vaatteet peittää tarpeeksi ihosta. Edelleen korostan sitä, että on varmasti monia kenellä on vieläkin pahemmassa kunnossa oleva iho, mutta tämä oli minulle itselle kova pala juuri tälläisenä. En edes muista, koska olisin viimeksi stressannut ihosta, hah!
Löytyykö sieltä muita ketkä on kärsinyt huonosta ihosta tai kärsii edelleen? Ihanaa alkavaa viikkoa ♥