12. tammikuuta 2017

TÖIHIN VAI OPISKELEMAAN

Kohta alkaa olla tasan kaksi vuotta siitä, kun hain yliopistoon, mutta en päässyt sisään. Viime keväänä sain työpaikan, joten jätin opiskeluhaaveet sivuun ja päätin jatkaa haaveilua vuoden päästä. Nyt se vuosi on taas kulunut ja opiskelu haaveet vierivät pikku hiljaa mieleen. Ajattelin hieman avata ajatuksia asiasta myös tänne blogiin, jos siellä ruudun takana on joku toinenkin, jolla on samanlaisia ajatuksia.


Kun alan pohtia ääneen näitä kahta vaihtoehtoa, aina joku kysyy, mitä sä sit haluat opiskella? Totuus on se, että en tiedä. Kun valmistuin, oli ihana jäädä koulusta hetkeksi pois ja kerätä ajatuksia työelämässä. Aikaa on kulunut nyt sen verran paljon, että osittain opintojen pariin palaaminen on vähän kynnyksen takana, uskallus hakea on suurempi. Mä vähän pelkään, että haen väärin ja kouluttaudun väärälle alalle. Opinnot tulevat jatkossa kestämään varmasti useita vuosia, joten haluan olla varma, että opiskeltava ala on se oma. Vaikka toisaalta eihän sitä tarvitsekkaan vielä tietää, mitä haluaa tulevaisuudessa.

Työssä olevana on myös tottunut, että rahaa on yleensä, eikä tarvitse siitä murehtia. Opiskelijana tämäkin asia muuttuu, eletään pienemmällä tuella, säästäminen tietysti helpottaa asiaa. Tiedän myös, että pystyisin jatkamaan toista työtäni opintojen ohella, jolloin pieni lisätulo olisi, mutta kyllä mä sitä paljon mietin silti, että millä sitä pärjää. Yksinkertaisesti sana raha vaikuttaa myös tähän, miksi mä pitkitän hakemista. Opiskelijoita on tälläkin hetkellä paljon, jotka pärjäävät ja asuvat omillaan, joten miksi minä en pärjäisi.


 Mua kiinnostaa todella moni ala ja olisi kiva tietysti kouluttautu kaikkiin ja tehtä kaikkia töitä, tänään tätä ja huomenna tota. Valitettavasti se ei ole mahdollista, joten mun täytyisi tietää, mitä se olisi. Päällimmäisenä mielessä on ollut hakeutua liikunnan pariin töihin, liikunnanohjaajaksi. Oon jo useamman vuoden huomannut, että haluan työltäni luovuutta ja päästä tuomaan enemmän itseäni esille, ennen kaikkea saada tietynlaisen liikkuvan työn. Nyt myös neula ja verikammoisena olen alkanut harkitsemaan sairaanhoitajaksi kouluttautumista, hieman jännittää, että pääsisinkö näistä kammoistani eroon vai vaikuttaisiko se opintoihin. Enkä ole vieläkään luopunut ajatuksesta kouluttautua hätäkeskuspäivystäjäksi.


Paljon ajatuksia tälläisestäkin aiheesta, mutta päällimmäisenä mielessä on silti opintoihin palaaminen syksyllä tai ensi vuoden alusta. Eiköhän ne ajatukset tästä selkene, kun lähemmäksi yhteishakua mennään. Voihan olla, että jatkankin vielä töissä. Onko siellä muita, ketkä pohtivat opiskeluiden aloittamista?

10 kommenttia:

  1. Mulla itselläni on viimeinen vuosi lukiota kohta ohi ja johonkin tartteis hakea opiskelemaan - mutta minne? Mulla ei oo hajuukaan minne menisin tai mitä tekisin joten noi ajatukset opiskeluista on niin tuttuja. Yhteishaku on kohta ja en yhtään tiedä mihin haluun...toisaalta välivuosikin vois olla hyvä vaihtoehto jos töitä sais..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itekkin kun ammattikoulun viimeinen kevät alkoi ja täytyi päättää, päätin pitää välivuoden. Ne ajatukset varmasti selkiytyvät pikku hiljaa kun pohtii hetken, että mitä haluaisi ja mikä kiinnostaa :) Tsemppiä kovasti valintoihin!

      Poista
  2. Ehdottomasti oon ite sitä mieltä että pelkojen takia ei kannata jättää hakematta jonnekin alalle joka kiinnostaa! Itsellä ensimmäinen syksy sairaanhoitaja -opintoja takana, ja oon kyllä aivan hirmusesti tykänny! Nyt kun on alkanut oikeasti sairaanhoitajan työhön liittyvien asioiden opiskelu, niin on kyllä varmistunut että ihan oikealla alalla olen nyt, alan vaihto siis takana. :) Neula ja verikammosia tuolla on paljon, ja niistä peloista kyllä pääsee yli kun on useita kohtalotovereita kannustamassa! :) Tsemppiä valintoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Tuota mä olen myös miettinyt, että varmasti noiden kammojen kanssa ei olisi yksin ja kohtalotovereita löytyy. Tsemppiä myös sulle opintoihin :) Enköhän mä vihdoin uskalla hakea myös niitä aloja, jotka vähän jännittää, koskaan ei voi tietää vaikka se olisi se unelma-ammatti :)

      Poista
  3. Tiedätkö, itse olen pohtinut noita ihan samoja asioita! Itsellänikin tulee tänä keväänä kaksi vuotta merkonomiksi valmistumisestani täyteen, ja jatko-opinnot pyörivät joskus useinkin mielessä. Silti jotenkin vaan tuntuu edelleen, ettei motivaatiota ole tällä hetkellä riittävästi opiskeluun (juuri sen takia, kun en vain kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin opiskella)! Myöskin se tulojen tipahtaminen vaikuttaa asiaan, vaikka ainahan opiskelijana niitä tukiakin saisi enemmän.. Siun tavoitteet kuulostaa kyllä hyviltä, hätäkeskupäivystäjän työ olisi varmasti todella mielenkiintoista, mutta myös varmasti sellainen työ, jossa joutuu työskentelemään melkoisen paineen alla! :) Tsemppiä tulevaisuuden pohdintoihin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siis todellakaan ainoa, joka pohtii näitä juttuja. Itellä ei myöskään ole oikein kunnolla ehtinyt motivaatiota kertyä, kun tarkkaa opiskelusuunnitelmaa ei vielä ole, toivon kyllä sen tulevan heti kun tietää mitä sitä hakisi :) Tuo ala on kyllä rankka ja haastava, mutta varmasti olisi palkitseva ja työllisyys on hyvä! Tsemppiä myös sulle Tuuli koulupohdintoihin ja kiitos tästä kommentista ♥

      Poista
  4. Ihania kuvia! Ymmärrän tuon ajatuksen, että mitä jos opiskeltava ala ei sitten alakaan tuntua omalta. Olisi niin paljon helpompaa jos voisi katsoa tulevaisuuteen!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Sini :) Olisi todellakin niin paljon helpompaa, jos näkisi jo nyt mitä tulee tekemään 20 vuoden päästä ja valita sen mukaan :'D

      Poista
  5. Moikka! Oli pakko tulla kommentoimaan liittyen tuohon neula- ja veripelkoon :D Olen siis itse nyt viimeistä vuotta opiskelemassa sairaanhoitajaksi ja en voi kuin suositella, mikäli yhtään ala kiinnostaa! Olin itse alkuunsa myös hyvin skeptinen, että onko tämä nyt ollenkaan se mun juttu ja ällötti kaikki veri- ja eritejutut. Mutta usko pois, siihen tottuu :D enää ei tee ollenkaan pahaa pistellä toisia ja olla tekemisissä veren kanssa. Olen tykännyt opiskelusta tosi paljon, ja oikeastaan vähän harmittaa kun on valmistuminen jo tänä vuonna edessä. Lisäksi mun mielestä ylivoimasesti parasta sairaanhoitaja-opinnoissa on ollut harjoittelut, jotka ovat olleet niin opettavaisia ja myös niiden avulla on päässyt yli neula- ja veriällötyksistä :'D
    Tsemppiä pohdintoihin, eiköhän se oma ala vielä löydy! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan älyttömän paljon tästä kommentista :) Mä uskon ja tiedän, että kun vaan kohtaan mun pelot niin pääsen niistä yli, juurikin tämä neula- ja verikammo. Enkä varmasti olisi ainoa joukossa, jolla tälläinen kammo olisi :'D Tsemppiä myös sulle opintojen loppusuoralle ♥ Eiköhän se oma ala löydy ja osaan tehdä päätöksen.

      Poista