3. kesäkuuta 2013

SALAISUUKSIA, JOTKA PYSYVÄT SELLAISINA

Jokaisella on salaisuuksia, joillakin täysin mitättömiä, jotka vain nolouden vuoksi haluaa pitää salassa, joku tekee ison rikkeen ja salaa sitä, toiset salaavat omasta itsestään jotakin ja toiset salaavat muiden asioita eteenpäin! Minä paljastan erään asian nyt teille; minullakin on salaisuuksia! On isompia ja pienempiä, mutta tämä on yksi niistä mikä paljastuu vielä joskus! Siihen menee vielä aikaa, mutta paljastuu kuitenkin! Tähän väliin heti, että en ole raskaana ;D  ei paljastu minulta kohta kivaa pikku vauva mahaa :D tämä salaisuus piilee meidän tontilla, pienessä paikassa jonka suurimmaksi osaksi kesällä valtaa hyttyset!

Se piilee meidän maakellarissa. Nyt joku meidän perheen jäsen lukee tämän ja marssii suoraan sinne etsimään sitä, mutta ei tule löytämään sitä. Se salaisuus on minun ainakin toistaiseksi. Samalla tässä vihjailujen varassa haluan myös esitellä teille meidän uskomattoman hienon paikan käydä kuvaamassa.

Kellari tuo mieleen myös paljon muistoja vaikka se on meillä ollut vasta muutaman vuoden. Siellä on paljon sellaista tavaraa, missä on muistoja. Siellä on mummilta otetut hillopurkit, jotka mummi aikoinaan on itse tehnyt. Niitä katsellessa tulee niin monta onnellista hetkeä mieleen. Muistan edelleen, kuinka mummi väänsi koneiden ja laitteiden kanssa meidän ollessa siellä, että saa tehtyä mehuja ja hilloja. Muistan kuinka otin tuolin keittiön ovisuulle, istuin siinä, katselin kun mummi loihti herkkuja ja oli onnellinen siitä mitä teki ja me puhuttiin kaikesta mitä maailmaan mahtui. Huomenna tämä suru on kestänyt 2 vuotta <3 ikävä ei haihdu koskaan! Osaan kuitenkin muistella jo niitä ihania ja hyviä aikoja.


Meillä oli myös salaisuus; salaisuus, jonka mummi lupasi kantaa hautaan saakka ja jonka mummi toteutti! Mummi vei salaisuutemme mukanaan! Kukaan ei tiedä siitä, se on edelleen ja aina vain meidän välinen asia. Kerroin mummille paljon asioita, joista omat vanhemmatkaan eivät tiedä, mutta jotka jäivät vain meidän välisiksi. Olen ikuisesti kiitollinen mummille tästä kaikesta (:

Käytiin myös eilen vielä kuvailemassa muualla meidän tien varrella. Muutamat asukuvat otettiin, mutta vielä täytyy vähän kameran käyttäjää kouluttaa. Tai sitten ite vain olen niin tarkka, kun kuitenkin haluan tiettyjä rajauksia ja tietyllä tapaa otettuja kuvia. Kyllä kuvaajasta vielä hyvä saadaan (: Hän myös lupasi ottaa kesän aikana asukuvat, joten eiköhän niitäkin aleta saamaan tänne. Pikku hiljaa ja kaikki aikanaan.

Onko teillä salaisuuksia? Onko teillä käynyt samoin kun minulla ja mummilla? Kuka on teillä henkilö kelle kerrotte kaikki murheenne?

Mahtavaa viikonalotusta kaikille (:


2 kommenttia:

  1. On salaisuuksia ja yhä vähemmän niitä jaan, sillä yhä vähemmän on ihmisiä joille voi salaisuutensa luottaa. Nykypäivänä salaisuus ei tunnu olevan salaisuus kauaa..

    Ihania kuvia ja ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin asia puhetta (: harvaan voi luottaa!
      Kiitos paljon, piristit paljon (:

      Poista