26. elokuuta 2012

JA TAAS MENNÄÄN

Luonteelleen ei mahda mitään!!! varsinkaan minä (; tampereelle kun tänään pääsi muutamaksi tunniksi "omaa aikaa viettämään"... ja tämä on niitä kuuluisia hetkiä, jolloin aina täytyy saada nähdä kaikki ihmiset ketä sillä suunnalla asuu, kaikki paikat täytyisi saada kiertää, kaikki asiat täytyisi saada hoidettua... MUTTA missä välissä piti vain olla??

Se on se väli jota minulla ei ole! Sillä en osaa pitää sellaista, aina täytyy mennä ja tulla, aina on kiire ja hoppu. Se, että istun rakkaan isäni ja tämän ihanan vaimon kanssa hetkeksi alas vaihtamaan kuulumisia vartiksi on minulle riittävä.

Paras muisto paikalla olemisen vaikeudesta on niinkin läheltä kuin viime kesä (: vanhin pikku veljeni 15v pääsi ripille viime kesänä ja siitäkös ne muistot ovatkin... yksi parhaista ystävistäni oli myös juhlissa mukana ja hän jos joku joutui välillä ottamaan minua kädestä kiinni ja sanomaan: "rauhotu välillä" Pitäisi varmaan osata joskus ottamaan ihan rauhassa, stressi kun pukkaa koko ajan olemaan päällä, kun kaikki asiat pitäisi saatua tehtyä kerralla, päivät tuppaa loppumaan, tunnit menee liian nopeasti ja juuri kun tuntuu, että vasta heräsit menetkin jo nukkumaan, niin kuin nytten (;

pikku hiljaa jos pääsisi tuonne yläkertaan omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja kohti nukkumis iloa niin hyvä olisi (;

terkkuja kaikille (: ps. mahtavaa, että olette päässeet kurkistamaan ja muutamia seuraajia on jo löytynyt ihanaa. Kiitos teille kaikille ihanille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti